Hellmanin kulttuurimajoneesi

Mikael X. Messi Kootut teokset Lempo Kustannus, Turku 2015 Kynsitty miehen naama on sinfonisen tapahtumakulun seuraus. - Jouko Turkka Sain tämän ulosteisen herkkupalan eräissä turkulaisissa kulttuuriväen bileissä saa ottaa -korista käsiini jo vuosi sitten ja päädyin ottamaan sen kirjahyllyyni tuoreeltaan ystäväni suosituksesta. Heti tuoreeltaan sitä lukiessani - vuoroin hymyillen, vuoroin inhosta irvistellen - päättelin että peijakas ja lempo soikoon, tämä köntsä on kulttuuriblogin merkinnän arvoinen. No, vettä pääsi virtaamaan Aurajoessa ennen kuin pääsin aloittamaan, mutta tässä sitä mennään. Kirja siis sisältää pseudonyymi Mikael Messin vuosina 2010-2013 erillisinä pokkareina ilmestyneet 4 omakustannetarinaa: Lausteen himokämppä , Mynämäen motellin munamällit , Runkkuloma Rivieralla   ja Varissuon varvimestarit (Verikoirakustannus). Yhdessä tarinat muodostavat ns. Varsinais-Suomi-kvartetin. Kirjan lopussa on itse kirjoittajan jälkipuhe mutta Jussi K. Niemelän  ansiokas esip...

Kuvan lähde: http://www.impawards.com/2021/harder_they_fall_ver3.html  Länkkärien ystävänä katsoin Netflixistä The Harder They Fallin ja kokemus oli pääosina myönteinen. Aloin empiä, käyttäisinkö sittenkään tässä termiä "blaxploitaatio" (koska kaikki alkaa olla poliittista ja eiköhän tästä saada irti identiteettipolitiikkaa) mutta nettihaulla selvisi, että leffan nähdään olevan kunnianosoitus ko. tyylilajille kuten loogista onkin - elokuvassa on siis pääosin mustaihoisia näyttelijöitä. Henkilöhahmoista Stagecoach Mary oli minulle oikeasti eläneenä afroamerikkalaisena vahvana naisena entuudestaan tuttu, historiallisia hahmoja on käytetty oikeine nimineen muitakin mutta tietenkään tämä ei ole dokumentti 1800-luvun rajaseuduista. Pääpiirteissään teos on kauttaaltaan länkkäri selkeän tarantinomaisella toimintakierteellä (musiikkivalintoja myöten) mutta The Hateful Eightin hivenen vaivaannuttavasta dialogipelleilystä pysytään poissa. Nautittavia ammuskelukohtauksia ja ...