Nosferatu eli kuinka näin vampyyrikreivin peniksen

Nosferatu

Ohjaus: Robert Eggers

Pääosat: Bill Skarsgård, Nicholas Hoult, Lily-Rose Depp, Aaron Taylor-Johnson, Emma Corrin, Willem Dafoe

Kävin katsomassa uuden Nosferatun ilman sen kummempia ennakkoasenteita, pohjalla oli vuosia sitten kotikoneelta näkemäni Werner Herzogin versio, jonka ei pitäisi esittelyjä kaivata - sehän on vuorostaan versio F.W. Murnaun klassisesta Weimarin ajan mykkäelokuvasta, jossa Draculan tarinaa jouduttiin muokkaamaan tekijänoikeussyistä (niihin ei ollut fyrkkaa).

Elokuva sisältää klassista goottilaista kuvastoa melkein klisheeksi asti ja päällimmäisinä tunteina minulle jäi groteskiuden todistaminen sekä suru. Juonessa lähinnä alun Balkan-kohtauksissa saavutetaan edes jonkinlaista ihanaa ja omaperäistä mystiikkaa, muuten katsojan eteen hivutetaan lähinnä kierrätyskuvastoa Francis Ford Coppolan Bram Stokerin Draculasta sekä Herzogin versiosta - ruttokohtauksista otetaankin sitten kaikki irti. Jumpscare-ohjauskulttuuriin lopen kyllästyneenä olisin hidastanut ainakin yhdessä kohtaa kameratyötä viipyilevämmäksi, mutta mikään teinirahaan vetoava säikyttely tämä teos ei sentään onneksi ole. Kreivi Orlokin hahmo on puhuessaan turhankin pökkelö hirviö, mutta hänessä on saavutettu tiettyä kaltaistani outosielua puhuttelevaa makaaberiutta ja groteskiutta. Bill Skärsgårdin näyttelijänlahjoista hahmo ei paljasta oikein mitään.

Juoni itsessään tarjosi minulle kyllä kaksi surullista ja järkyttävää kohtausta, joista toinen oli loppu. Elokuva kaiken kaikkiaan on kuin goottilaisuuden oppikirjaesimerkki, jossa Eggersin oma jälki häipyy kaiken kierrätyksen alle.

En luule tässä olevan kulttiteoksen aineksia.