Tekstit

Sielujen kutoja - eli kuinka home saastuttaa lukijan

Kuva
  Sami Makkonen Sielujen kutoja Like 2024 Olen ollut lapsuudesta saakka sekä synkän että sarjakuvan ystävä, Sami Makkosen teokset ovat siis luontevia valintoja reppuuni. Olen lukenut myös tekijän aikaisemmin ilmestyneen Hevosjumalan  ja hänen tyylinsä on mitä ilmeisimmin vakiintumassa: pimeän eri sävyt, agrääri kauhukuvasto ja runollinen kerronta. Sielujen kutoja alkaa päähenkilö Markuksen kuultua äitinsä sairastuneen Hiisimäellä, suvun mailla jossain määrittelemättömässä kohtaa haja-asutus-Suomea. Hän lähtee sukunsa kartanoon ja löytää tätinsä oudot muistiinpanot sekä karmivan muinaisen kukkulan. Sarjakuvassa tuodaan viehättävän synkällä tavalla esille esoteriaa ja syrjäseudun painostava okkulttinen tunnelma. Kerronta etenee melkein kuin runomitassa ja se ryydittää noiria kuvitusta mainiosti. Lukijaa ei armahdeta yksinkertaisella kuvituksella, tummanpuhuvaan grafiikkaan täytyy keskittyä kuin osallistuisi itse jonkinlaiseen visuaaliseen rituaaliin. Homeen voi miltei haistaa n...

Automaation sietämätön keveys

Amerikkalainen ystäväni otti hiljan videota kuljettajattomasta taksista, jonka kyydissä takapenkillä hän oli kalifornialaisen metropolin vilinässä.  Ratti kääntyili itsekseen ja ensimmäinen reaktioni oli hienoinen vieroksunta, " vade retro ".  Ajoneuvo vaikutti henkimaailman toimijan ohjaamalta, kuivan maan miniversiolta Lentävästä Hollantilaisesta jota ikuisesti ohjaava ja levän ryvettämä elävä luuranko kaitsee maailman meriä päämäärättä. Luonnollisesti tällainen näkymä tulee todennäköisyyksien puitteissa ennen pitkää arkipäiväistymään Euroopankin suurissa asutuskeskuksissa, tekoälyn ja automaattisen navigaation kehitys kun ajaa sääteleviä viranomaisia markkinatalouden toimijoiden painostamana olemaan "kehityksen aallonharjalla". Sånt är livet, baby. Tällainen tietynlainen luonnottomuus ihmishermostolle nyt vain on tila joka vaatii totuttelua. Pyörän keksimisestä lähtien ihminen toimijana ohjastamassa on ollut selviö ja kiinteä osa jokapäiväistä maailmankuvaamme, s...

Crash - metallinmakuinen seksisaaga

Kuva
  Crash - Kolari Kirjoittaja: J.G. Ballard Kustantaja: Loki-kirjat Suomentaja: Ville Keynäs Painovuosi: 1996  (Englanninkielinen alkuteos Crash ilmestyi 1973) Taiteellista pornoa on kirjoitettu paljon, mutta läheskään kaikkea sitä ei ole filmatisoitu kuten tämä kirja David Cronenbergin käsittelyssä .  Loki-kirjat lukee sen yhdeksi scifi-julkaisuistaan, englanninkielinen Wikipedia laittaa sen luokiksi "transgressiivisen fiktion" ja dystopian. Ilmeisesti kirja ei ole kotonaan vain yhdessä määrätyssä lajityypissä, mikä on omiaan vain lisäämään sen herkullisuutta tai klassikonomaisuutta. Crash johdattaa lukijan tarinaan perversiosta liittyen auto-onnettomuuksiin, seksiin joka liittyy vain autoiluun ja autoihin.  Minäkertojaa puhutellaan "Ballardina" mutta kirja ei kaikesta päätellen tavoittele autofiktiota - ehkä niin on hyvä. Ballardin rönsyilevä ja maalaileva kieli ehkä vähän sievistelevämmän lukijan mielestä on eräänlainen antiteesi koneromantiikalle, mutta minusta t...

Nosferatu eli kuinka näin vampyyrikreivin peniksen

Kuva
Nosferatu Ohjaus: Robert Eggers Pääosat:  Bill Skarsgård,  Nicholas Hoult,  Lily-Rose Depp,  Aaron Taylor-Johnson,  Emma Corrin,  Willem  Dafoe Kävin katsomassa uuden Nosferatun ilman sen kummempia ennakkoasenteita, pohjalla oli vuosia sitten kotikoneelta näkemäni  Werner Herzogin versio , jonka ei pitäisi esittelyjä kaivata - sehän on vuorostaan versio F.W. Murnaun klassisesta Weimarin ajan mykkäelokuvasta, jossa Draculan tarinaa jouduttiin muokkaamaan tekijänoikeussyistä (niihin ei ollut fyrkkaa). Elokuva sisältää klassista goottilaista kuvastoa melkein klisheeksi asti ja päällimmäisinä tunteina minulle jäi groteskiuden todistaminen sekä suru. Juonessa lähinnä alun Balkan-kohtauksissa saavutetaan edes jonkinlaista ihanaa ja omaperäistä mystiikkaa, muuten katsojan eteen hivutetaan lähinnä kierrätyskuvastoa Francis Ford Coppolan  Bram Stokerin Draculasta sekä Herzogin versiosta - ruttokohtauksista otetaankin sitten kaikki irti. Jumpscare -o...

The Sweet East - eli missä kohtaa americana-haahuilua on lupa nauraa

Kuva
By Studio and or Graphic Artist - [1], Fair use, https://en.wikipedia.org/w/index.php?curid=75531674                            The Sweet East (2023)                               Ohjaus: Sean Price Williams                           Käsikirjoitus: Nick Pinkerton                           Näyttelijät: Talia Ryder, Jack Irv, Ella Rubin Kävin hyvin pitkästä aikaa kesäkuun lopulla "elävissäkuvissa" eli Finnkinon teatterissa ja ilman sen kummempaa evästystä valitsin näytännöistä The Sweet Eastin. High school -opiskelija Lillian (Talia Ryder) pääsee maistamaan suurta maailmaa ensi kertaa luokkaretkellä Washington D.C:ssä ja baarin vessasta alkaa omituinen ja viipyilevä matka USA:n osissa, jonka aikana tavataan ihmisiä uus...